Susirajan Harkkari Jenni

Jenni

Automaalariks valmistumisen jälkeen oli "oma juttu" vähän hakusessa
ja tuli kokeiltua jos jonkinlaista tehtävää, kierrettyä todella
monta paikkaa sekä kurssia melkein epätoivon partaalla.
Viimesimmällä kurssilla puhuttiin lapsuuden haaveammateista ja siinä
rytäkässä totesin kuinka halusin teininä lävistäjäksi.
Kurssikaveri huusi jotta oonko nähny Undergroundin ilmotuksen, just
oisit siihen omias. Käyhän kattomassa heti kun kerkeet!

En pitkään pyöritelly peukaloita ja soitin samana aamuna sopien
haastatteluajan samalle päivälle. Kun haastattelun aika koitti marssin
reippaana tyttönä paikalle ja hoidettiinkin porinat kivasti Rexin kans
pois alta. Seuraavana päivänä Rexi soitti ja kertoi että haluis mut
töihin. Voi jukupetteri mikä fiilis!

Ensimmäiset pari viikkoa meni valehtelematta pyöriessä ja tutustuessa
liikkeen tapoihin ja asiakaskuntaan. Aloin myös seurata lävistämistä
heti ensimmäisistä päivistä lähtien kiinnostuneena. Kolmannella
viikolla päästiinkin ilostuttamaan ihmisiä Ilosaarirokkiin varsin
energisellä miehityksellä ja jouduinkin aikamoiseen testiin heti ensi
sekunneista lähtien. Hermot ja mielenterveys on tallella
lingottamisesta huolimatta, ei ne työtoverit päässeet musta niin
helposti eroon! Ei muuten lähteny ko Annikki Tähti!

Rokin räimeessä päätettiin järjestää lävistyskoulutus
rokkailujen jälkeiseksi viikonlopuksi. Sovittiin, että varataan hyvin
aikaa jokaiseen lävistykseen, että voidaan kattoa siihen kuuluvat
perusasiat ja välineet rauhassa. Vaikka mullakin on turpa täynnä jos
jonkinmoista korua, ei itse lävistysprosessi ollu laisinkaan tuttu. 

Kai sitä on ollu sitte silmät kiinni aina sillä kriittisellä hetkellä.

Rustolävistys päätyi meikäläisen ensimmäiseksi 

omin kätösin tehdyksi lävistykseksi, ja sitä jännitinkin reilusti. 

Kaikki meni hyvin niin lävistäjän kuin lävistettävän osalta 

ja asiakas poistuikin tyytyväisenä. Rustonjälkeen peruskorviksen 

tekeminen oli helpompaa ja se kävi jo vähemmällä jännityksellä.
Eka lävistys
Nenälävistyksen teon koin hiukan hankalaksi pienen työskentelytilan
takia. Sierain kun ei ole se suurin tila. Lyhyen opetustuokion jälkeen
lävistettiin ja jälleen asiakas oli tyytyväinen.

Traguksiakin tuli tehtyä parisen kappaletta, vaikka meinasin
jänistää lävistystilan ahtauden takia. Hommahan sujui kuitenkin kuin
rasvattu, ja tekemällä oppii lävistämään ahtaitakin kohtia.

Napa-, huuli- ja kulmalävistyksetkin tuli tehtyä koulutuksen
tiimellyksessä. Muutaman kulmalävistyksen jouduin valitettavasti
jälkeenpäin pahoitellen hylkäämään oman epävarmuuden takia, mutta
nyt varmuus jo onneksi löytyy. Ja oonkin kivenkovaa sitä mieltä
tämän ammatin nojalla, että on parempi olla liian varma kun
epävarma!

Lävistäminen tuntui aluksi oudolta, mutta nyt siihen tottuneena
luontevalta. Kommervenkeiltä ei vältytty ja hymy suunpielissä niistä
on opittu. En kyllä vaihtaisi päivääkään pois, taidan olla
lähempänä sitä omaa juttua kuin tajusinkaan. On se vaan huippua! Nyt
mulla alkaakin peruslävistykset jo hoitua muutamaa lukuunottamatta ja
niiden opetusta odotankin innolla!

Meidän Rexillä oli reippaan räväkkä ote kouluttamiseen ja
näyttikin kädestä pitäen, kuinka välineitä käytetään oikein jos
jokin askarrutti. Uskallan pyytää apua kun sitä tarvitsen, asiassa
kun asiassa, ja sitä myös saan. Iso kiitos Rexille
kärsivällisyydestä! :--)