Patit lävistyksissä?

Työ tekijäänsä kiittää...

Mitä se nyt sit tarkoittaa? Vanha kansahan nää nykypäivän jutut jo vissin ties keksimällä joka tilanteeseen jonkun lentävän lauseen. Itekin jäin miettimään, mitä tuolla tarkoitetaan ja enpä muuten keksinyt. Onneksi miula on google ja eikun sinne vaan, eli nykykansan kielellä ”KVG” :D (Onkohan tuo kyseinen kehotus joskus niin sanottu vanhan kansan viisaus. No tiijä siitä, mut toivotaan, et on.) Googlesta sit kattelin, miten se työ tekijäänsä kiittää. "Tekijä tuntee tyydytystä hyvin tehdystä työstä." Ahaa, pitäs siis saada mielihyvää siitä, mitä on tehnyt.

Noh, päteekö viisaus enää nykypäivänä? Miten saadaan se työ kiittämään tekijäänsä? Missä on nuoren ihmisen into mennä töihin?

”Ei näistä ole mihinkään ja vittu mitä vätyksiä.”, ”Ei meijän nuoruudessa ollu ja piti tehä töitä!” Aika moni on varmaan kuullu nämä lauseet ja paljon muitakin versioita siitä, mitä pitäs tehä ja mitä pitäs jättää tekemättä, jotta menestyis ja onnistuis. Minä kattelen tätä työntekoa yrittäjän silmillä. Eli olen työntekijä noin 24/7 ja samalla myös työnantaja. Aikasemmin olen myös ollu todella monessa työtehtävässä ihan työntekijänä. Työntekijäpuolelta olen koittanut oppia seuraamalla, miten johtoportaat kohtelevat työntekijöitä. Monesta paikasta sain hienoja ja kullan arvoisia neuvoja ja toisista paikoista opin, etten koskaan kohtele omiani samalla tavalla. Tähän vanha kansa sanois: "Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan". Hitto ne on ollu neroja kyllä.

Yleisen ja sitkeästi elävän ajatuksen mukaan pomo on aina mulkku ja pomon mielestä kaikki työntekijät on täysiä tampioita. Pomo ei ikinä arvosta työntekijöitään ja tekijä ei koskaan arvosta pomoa eikä työtä. Eli ”vituttaahan se kun pomo tienaa ja mun pitää vaan tulla tänne, kun kästetään ja saan  vielä paskaa liksaakin”.  Tylsinä hetkinä työntekijän ois kuitenki hyvä miettii, et siihen työhön on varmaan ollu paljon hakijoita ja työntekijä on siihen valittu niiden monien joukosta. Sen verran varmaan pitäs jaksaa arvostaa valituksi tulemista ja kantaa annettu vastuu, kun on ihan ite työn halunnut. Pomon tulee sitten yrittää olla mahdollisimman hyvä vastuunkantaja, esimies ja johtaja, jotta työntekijä haluais tehdä parhaansa pomon firman eteen. Mikä taktiikka sitten toimii? Pitäiskö pomon olla enempi hyvä jätkä vai kova kurinpitäjä?

Entä jos pomo on kaveri ja antaa vähän siimaa tekijälle? Ei työ kiitä taas, kun se on tekemättä, tai perjantaina ukot häviää pari tuntii aikasemmin viikonlopun viettoon. Tässäkin vertauksena aivan tosi tarina tuttavan arkipäivästä. Kun on mulkku, mikään ei ole hyvin, eikä pomoa todellakaan arvosteta ja työtä vielä vähemmän. Kun heittäytyy kaveriksi ja antaa palkintoja, homma toimii sen viikon, ja sit se muuttuukin jo käytännöksi, et joka kerta voi lähtee aikasemmin. Sit taas joutuu antamaan sanomista, ja kappas, siepä se mulukku pomo oot taas :)

Olen myös seurannu aivan toisenlaista johtamistyyliä tässä jonkun kuukautta ja paikan päällä nähnyt, millasta voi olla työntekijän ja -antajan välinen vuorovaikutus. Aivan huippua ja ihanaa :) Harva pomo arvostaa alaisiaan niin paljon ja sanoo siitä myös ääneen mahdollisimman usein – ja jopa halaa kiitokseksi. Huikeeta myös nähdä, miten työntekijä arvostaa työtään ja pomoa, kun saa kuulla tehneensä hyvin. Luulempa, et siellä työ nimenomaan tekijäänsä kiittää. 

Tottahan toki jokaisella alalla on omat johtamis käytännöt. Pankinjohtajan jokapäiväinen sihteerin halailu ihan vaan kiitoksena J kyllähän siitä iltalehdet kivasti pääsis otsikoimaan. Vois kenkä heiluu sille johtajalle J Tässä tulaan taas mikä on hyvän maun raja. Mikä vilpitöntä ja suotavaa ja missä mennään taas liian pitkälle. Eli maalaisjärki loppuu ja tulee pahaa mieltä muille.

Ei kaikki ole johtajista ja työntekijöistä kiinni. Meidän valtion systeemi vaikuttaa tietysti siihen, ettei töitä arvosteta enää. Systeemissä ois varmaan myös parantamista, mut se ei ole mun homma. Totta kait on ihmeellistä, et kotona makaamalla saa saman melkein, kun työssä käymällä. Missä vika? Tietysti on ihmisiä, jotka oikeesti tarvii kaiken yhteiskunnan avun, mut sit on tää toinen ääripää, joka vois tehä jotain rahansa eteen. Osa tuntuu ajattelevan, et miksi ihmeessä tehä mitään, kun sen saman summan saa tekemättä mitään? Tulee miettineeks, eikö elämälleen halua tehdä jotain ja tuntea ittensä hyödylliseksi?

Ja mistä sit johtuu, et ne, joilla edes on töitä, jaksaa valittaa siitä, ettei töillä tienaa koskaan tarpeeks ja ne jotka tienaa, on mulkkuja? Raha on monessa asiassa se suurin syyllinen ja aiheuttaa kateutta. Mutta miksi pitää olla kateellinen? Minullakin on paljon ystäviä, jotka tienaa todella paljon enemmän kuin mie, mut en mie heille ole todellakaan kateellinen. Pitää muistaa sekin, et ei ne ammattikoulupohjalla nyt nosta sitä korkeeta liksaa. Kyllä sen eteen on paljon opiskeltu ja töitä tehty. Minulla oli myös siihen mahollisuus, mut eipä paljoo koulut kiinnostanut. Mut onneksi kun minua ei kiinnostanu enkä mitään jaksanu, hyvä ystäväni Don Aatu sano, et otappa pää pois persiistä ja tee asioille jotain. Mukaan tarvittiin vielä hyvä fiilis ja ei muuta ku rokken roll :D Tästä on todisteena viimesin kuukausi: loistava fiilis tuottaa tulosta töissä :) Haluisinkin, et minut lopulta muistetaan ihan hyvänä tyyppinä. Eikä joka kerta nyrpistetä nenää, kun meikä paahtaa ökyopelilla pitkin teitä :D Kyllähän se auto kateutta herättää, mut tässä yrittäjyydessä on se etu, et voi noinkin kallista autoa pitää.

Ökyooppelin serkku. Erivärinen, mutta uljas Germaani tämäkin. Köyhät kyykkyyn!

Jokainen tamppaa oman polkunsa, mut muistakaa, et koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämäänsä ja tehä muutoksia. Ja nimenomaan tehä niitä asioita, mitä haluu. Loppupelissähän millään ja kenenkään mielipiteellä ei ole merkitystä. Kerran eletään ja oman elämän herra ollaan. Tehään sitä, mistä ite diggaillaan ja annetaan muitten mussuttaa. Kuitenkin maalaisjärki kädes ja muita kiusaamatta ja tuottamatta pahaa oloa :) Mie koitan tehä töitä ja pyörittää firmaa. Koitan olla hyvä työntekijää kohtaan ja koitan myös muistaa kehua, kun on siihen aihetta. Omasta mielestäni siinä myös jonkun verran olen onnistunut. Totta kait pitää muistaa kehittyä. Aina voi opetella toimimaan paremmin ihmisten ja ittensä kanssa.

Eikun Rokken Roll, ystävät hyvät

T.rex

p.s. Ystäväni Ylikylän Ukon sanoin "se piirtää kellä on liituu" 

Kuvassa Trex, eli tyrannosaurus Rex. Pelottava hähää...