lauantai 28. joulukuuta 2013

Asiakas on aina oikeessa :)



Tuli tänä aamuna eräs asia mieleen, josta haluan teille kirjoittaa. Ennen Joulua myytiin paljon lahjakortteja ja nyt on niiden lunastamisen aika.Moni nuori on jo tänä  aamuna (27.12) käynyt lahjakortin kanssa kysymässä lävistystä. Usein asiakkaissamme on myös alle 16- vuotiaita, jolloin tullaan siihen tilanteeseen, ettei lävistystä tehdä, jollei asiakkaalla ole UG:n  asiakastietolomaketta, jossa on vanhemman tai huoltajan allekirjoitus, nimenselvennys ja puhelinnumero. Kun tarvittavat tiedot löytyy, täältä sit soitellaan ja varmistellaan, et homma on ok.

Lomakkeen löydät täältä


Tilannehan on usein se et mie olen se ilkeä lävistäjä, joka ei suostu lävistää, kun vanhempi ei ole mukana tai lupalappusia ei ole täytetty. Aika usein kysytään, eikös sen soittamalla voi varmistaa. Kyllähän sen voi, mut aina ei ole sit se iskä tai äiti siellä luuriin toisessa päässä. Siellä joku kaveri koittaa näytellä todella hienosti asiakkaan vanhempaa :)

Toinen asia, mikä miuta tässä asiassa vähän ihmetyttää on, et usein iskä tai äiti ei jaksa tulla mukaan. Monesti selitetään, et ei kerkee/ jaksa tai sit on joku muu este. Olen vaan miettinyt, et onko oikeesti nykysin niin kiire, ettei vanhempi kerkeä tulemaan tenavansa mukaan, kun hän ottaa lävistystä.  Mie en tosin kyllä tiijä tästä asiasta mitään, kun ei ole noita omia tenavia.

Voihan se olla kun on omia lapsia, niin kiirettä pitää ja en kerkee sen mukaan minnekään. Ainakaan läväriä ottamaan, kun meneehän siinä ainakin se 15 minuuttia. Tämä kaikki aikahan on poissa minun omasta ajastani.  
Moni vanhempi kerkes käydä ostaa lahjakortin, mut ei kerkee sit tulemaan uudelleen tänne.Muutaman vanhemman kanssa täyteltiin lappuset täällä liikkeellä ja ne paperit on sit täällä valmiina odottamassa lävistyksenottajaa :)

Osalle vanhemmalle ei tule taas kuuloonkaan, et lapsi tai nuori tulee yksin.
Vanhempi haluaa olla mukana. Yleensä hän haluaa kuulla hoito-ohjeet ja myös nähdä, miten homma tehään. Monesti saadaankin hyvää palautetta vanhemmilta, miten hyvin lävistys tehään ja miten asiallisesti hoito-ohjeet ja muut asiat käydään läpi.
Toisilta nuorilta saadaan palautetta hyvästä työstä ja moni on tyytyväinen, ja toisilta sit saa kuulla myös kiroilua ja kiukuttelua, kun en suostu lävistämään ilman asianmukaisia lupalappuja. Tottahan toki se on miun syy, kun ikä ei riitä ja vanhempi ei viiti paikalle ;)

Hoito-ohje löytyy täältä


Mut mitäpä mie toisaalta tästä ressaamaan, mut vähän vaan huvitti tänä aamuna.
Pilasin nyt nuoren ihmisen lävistyksen ottamishommat. Samalla sain myös"palautetta" siitä, kun tein niin kuin säännöt sanoo :D Nam nam, miten kiva fiilis tuli... Toisaalta olin kyllä vilpittömästi iloinen, kun se nappula ei korua saanut. Oli sen verran iloinen ja mukava kielenkäyttö.

Nämä säännöt on tehty asiakkaiden parhaaksi ja olemme sitoutuneet tiettyihin sääntöihin ja näin se homma vaan rokkaa. Luulisi jokaisen asiakkaan haluavan ottaa lävistyksensä ammattimaisessa studiossa,jossa on selkeet pelisäännöt.



Tänään on ollu hurjasti porukkaa liikenteessä, asiakasta on riittänyt ja iloisella mielellä mennään.

Hyvää loppuvuotta kaikille! Hyvin mielin kohti uutta vuotta! Rosk!



T.Rex

lauantai 14. joulukuuta 2013

Nettitonttu

Taas kärkeen todettava että aikaa viime blogista onkin vierähtänyt tovi.
Meillä täällä verkkokaupan puolella on riittänyt kiirettä ja sen lisäksi että lähettämisen parissa on puuhaa, on uutta tavaraa päivitetty nettikauppaan tiiviiseen tahtiin.

Haluaisin välittää kiitokset kaikille verkkokaupan asiakkaille kuluneesta vuodesta. Olemme saaneet kaupan todella hyvään kasvuun ja tulemme panostamaan valikoimaan ja palveluun vieläkin lujemmin. Lisäksi pyrimme pitämään ilmaiset toimitukset jatkossakin.


Ilmainen toimitus on asiakkaalle hieno asia ja riskitön tapa ostaa tuotteita ,joita voi sitten sovittaa ja palautuskin on luonnollisesti ilmainen. Jarruna tässä kauniissa ajatuksessa on lähinnä Itella tai Posti tai mikä se nyt sitten onkaan. Ko. firma on jo entuudestaan epäluotettava, hidas ja kallis. Nyt heiltä tuli ilmoitus hintojen nostosta vuodelle -14, että kiitos vaan...


Toinen ilmiö joka ei meillä ole yleinen, mutta tapauksia on ollut joitakin, eli lähetystä ei noudeta. Emme voi ymmärtää miksi kukaan tilaa ja jättää noutamatta? Meille tästä aiheutuu kuluja ja vaivaa, ja tämä on selkeästi sellainen syy miksi olemme harkinneet lähetyskulujen käyttöönottoa. Tämä on siis armeijasta tuttu systeemi jossa yksi mokaa ja kaikki kärsii...

Armeija on tän näkönen paikka...


Verkkokaupan kehitys on kuitenkin ollut huimaa ja kävijämäärät kasvaneet myös hurjasti, ensi vuodesta voin luvata valikoiman kasvua ja vieläkin nopeampia toimituksia, kun saamme lisää työvoimaa kehiin.


Otamme mielellään ideoita vastaan. Mitä haluaisitte lukea blogissa? Mihin tapahtumiin meidät haluatte? ja jos kaipaat kauppaamme jotain tiettyjä juttuja, kannattaa laittaa viestiä tänne blogiin,faceen tai maililla info@undergroundstore.fi. Sillä teitä asiakkaitamme vartenhan me tätä juttua teemme ja haluamme tehdä teidän shoppailunne mahdollisimman mukavaksi ja helpoksi.


Me tässä Rosen kanssa laitellaan vielä tuoreimmat uutuudet nettiin ja aletaan pakkailla kamoja kuvauksia varten... Uusia promokuvia on siis tulollaan. Maanantaina mennäänkin sit Vorssa Inkkiin moikkaan Kataa ja saadaan varmaan lisää väriä elämään Vorssasta. Ostan sieltä ehkä maksalaatikkoo... Tai sit en, pitää miettii.



Mahtavaa mennä ihan Vorssaan asti, jännää...


-Aadolf-


lauantai 16. marraskuuta 2013

Stay Tuned!

Joensuussa toivutaan varmasti vasta eilisistä kekkereistä, mutta täällä verkkokaupan väki aamuvirkkuna istuu tärkein työväline eli tietokone sylissä :) Toivotaan, että ovat juhlinnan lomassa muistaneet ottaa valokuvia ja että on joku muistikuva juhlista vielä tänään, niin voivat sitten kertoilla meille muille miten partyt sujuivat!

Itse olen istunut tiiviisti koneen edessä oli pyhä tai ei, sillä kaikkea uutta ja kivaa on luvassa niin verkkokaupassa kuin UG:ssa yleisestikin. Laittelemme kaikesta uudesta infoa vielä lähiaikoina.


Eilen oli postipate saanut raahattua kauan odotetut kenkälaatikot meidän varastollemme, joten ensi viikolla saamme vihdoin kenkiä verkkokauppaamme. Katsotaan miten homma lähtee rullamaan, jos kengät herättävät tarpeeksi mielenkiintoa Teissä ihanissa asiakkaissamme, lupaamme että valikoima laajenee!



Tässä malleja eka kenkä erästä!


Otamme myös mielellään ideoita vastaan siitä mitä tuotteita tai merkkejä haluaisitte löytää meiltä, sillä Teitä vartenhan täällä ollaan, jotta löytäisitte aina uutta ja kivaa shoppailtavaa.


Onhan tuo shoppailu varsin hauska harrastus ja kun nettikauppamme palvelee teitä 24/7, niin on helppo shoppailla huonommankin sään yllättäessä :) Verkkokauppamme suosio kasvaa kasvamistaan, kiitos Teidän! Pahoittelemme, että tällä hetkellä emme suurien tilausmäärien vuoksi saa kaikkia paketteja saman tien postiin, vaikka parhaamme teemme. Lupaamme että tähän asiaan on tulossa parannusta piakkoin. Joulukuun alusta saamme lisäkäsiä niin toimitusaika lyhenee. Tilaukset jotka tulevat klo 14:00 mennessä lähtevät samanapäivänä. Tuo kellon aika siksi, että varastomme on pikku kylässä, jossa posti lähtee eteenpäin vähän turhankin ajoissa :)







Kaikkea muutakin kivaa on lähiviikkoina tapahtunut. Olemme saaneet porukkaamme uuden loistavan yhteistyökumppanin Pixie Lilyn, käykäähän ihmeessä kurkkaamssa Pixien sivut ja painamassa tykkää-nappia ;). Pixien käänteitä voi seurata myös hänen omasta blogistaan.


Pixie Lily





Mutta ei kai se taas auta kun alkaa pykäämään verkkokauppaan uusia tuotekuvia jne, että saadaan teille uutta shoppailtavaa :) Ja hei muistakaa että joulu se alkaa lähestyyn niin kannattaa hyödyntää shoppailessa tuota Klarnan menossa olevaa joulukamppanjaa.



Infoa täältä


Ai niin käykääs osllistumassa meitin fanikisaan facebookissa, kun olemme saaneet tuo 5000 fania kasaan, niin arvomme 3*50€ lahjakorttia, joka käy verkossa että liikkeissämme. Joten eikun hopi hopi jakamaan ilosanomaa ystäville, niin lahjakortti voi olla sinun!




Muista osallistua!


-Rose-


PS. Vähän harmittaa kun ei tän 8300km välimatkan vuoksi päässyt juhliin Joensuun synttäreitä, no jotain positiivista ei särje näin aamulla päätä :)

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Underground store - jo 5 vuotta yhtä helvettiä




Nyt on noin viisi vuotta menny, kun ensimmäinen Ug:n myymälä Joensuuhun avattiin. Se aukes Carelicumin talon toiseen kerrokseen. Sepä se olikin sen verta kiva sokkelo, et joutu joka aamu itekin miettii, missähän se liike on. Ne oli aika jännitäviä aikoja: ei sitä tienny oikein vielä sillon, mihin sitä on lähtenyt mukaan. Kaikki oli todella uutta ja ihmeellistä. Oli todella paljon asioita, joista ei ollu mitään hajua, ja osasta ei ole kyllä vieläkään ihan täyttä varmuutta, mut onneksi työ tekijäänsä opettaa. Aika usein se on opettanut kantapään kautta, mut yleensä sitä kerrasta oppii. Eli eihän tämä yrittäminen aina ole ollu yhtä ruusuilla tanssimista, mut ei se ole kyllä ollu yhtä helvettiikään.

No, minä en helpolla luovuta. Kyllä sitä jokunen euro on menny ihan turhaan, ja sit on taas pitänyt miettii, millä ne laskut maksetaan. Suunnitelmien tekeminen on varmasti ollu yksi iso opettelun askel. Välillä on parempia kuukausia ja silloin pitäs tehä järkevät ostot ja sit vähän jättää huonompien kuukausien varalle. Pikkuhiljaa sekin alkaa jo olemaan hallinnassa, mut kyllä se on aikamoista kikkailua välillä vaatinut ja On tarvinnut valvoa muutama uneton yö ja tuhlata jokunen kyynel, niin kyllä se Kuokkasenkin poika alkoi vaan ihmeen kaupalla jotain järkee päähänsä saamaan. Kyllä sinne on sitä pitänyt takoa. Välillä itekkii mietin peiliin katsoessani, että etkö sie nyt voi kerrasta tajuta. Noh, en vaan voi, ja siitä on monet oppirahat maksettu, mut ite ku tekee, niin eipä tarvii muita syytellä.

Paljon on siis viiden vuoden aika tapahtunut. Alussa oli yhtiökumppanii ja oy:tä. Siitä sit omille siiville ja toiminimee pystyyn. Toiminimellä säätäminen olikin sit sellanen tivoli, et huhhu :D En vaan ymmärrä, miksi sitä yleensä etes kehotetaan tekemään. Mut sekin piti opetella ihan käytännössä. Sen sopan selvitettyä oli aika laittaa pystyy CBR-Store Oy. Sillä on nyt sit menty jonkun aikaa ja nyt on homma todella selkeetä. Osakeyhtiömuotoinen yrittäminen sopii parhaiten minulle.
Virallinen kutsusi juhliin.

Pari kertaa on muutettu: eka liike oli siellä Carelicumin talossa, mistä muutettiin Metropolin kauppakeskukseen, eli tuonne Anttilan viereen. Siellä oltiin sit yli kolme vuotta. Alussa se vaikutti hyvältä mestalta, mut olihan se sellanen akvaario, ettei se nyt niin kiva sit ollu. Mut monien mutkien kautta sain itteni senkin verran hyviin väleihin sen vuokranantajan kanssa, ettei ne halunneet jatkaa sopimusta, ja muutaman sähköpostin säestyksellä irtisanoin sen liikkeen. Siinäpä sitä olikin sit neljä kuukautta aikaa miettii, mitähän sitä tekis. Ei ole uutta liiketilaa, ei mitään paikkaa, missä jatkaa omaa ammattia. Vaihtoehdot oli, et mie kannan nää tavarat himaan tai jonnekin varastoon. Vaikka kuinka mietin, mitä teen, niin ei vaan löytynyt tilaa. Kyllähän se välillä jopa vähän jo ressas. Sitte tuli päivä, jolloin sain jonkun virtapiikin, et kait se pitää nyt jotain tehä tän eteen.  Tarvitsi tehdä kymmenkunta puheluu ja käydä parissa tapaamisessa, kunnes miula oli taas uusi liiketila. Ja vieläpä huomattavasti paremmalta paikalta ja huomattavasti paremmalla sopparilla. Iso Myyn kauppakeskus siis kutsui ja siellä olevat uudet haasteet. Olikin hauskaa ja mukavaa, kun saatiin ihan ite rakentaa liike. Mie varsinkin rakensin todella paljon :D
 
Välillä on heitetty keikkaakin, taitaa olla Nurmeksen tatuointimessuilta tämä otos.
Vanha liike laitettiin pakettiin Ison Myyn väistönsuojaan tammikuun ekalla viikolla ja tammikuun puolen välin jälkeen päästiin rakentaa uutta liikettä. Helmikuun ekana päivänä se sit aukes ja siitä tuli todella hieno. Tässä on nyt reippaasti yli puoli vuotta oltu ja päivääkään en kadu. Näin ne asiat taas järkkäänty. Vielä on sopparii vuosi jäljellä ja sit taas käydään miettii, mitä sitä keksitään.

Tällaisia muutoksia on asiakkaat voineet nähdä. Mutta millaista se on ollu minulle yrittäjänä? Alussa jo viittasin, et välilllä on ruusuista ja välillä se on ollu yhtä helvettiä. Muutaman kerran olen ollu lopettamassa ja miettinyt, miten tän saa pakettiin. Pari kertaa ei ole ollu mitään järkee jatkaa. Minkään laskukaavan ja järjen kanssa ei ole ollu mitään valoa missään, mut joku siinä on vaan ollut vaikuttamassa, etten ole luovuttanut. Tällä hetkellä olen todella onnellinen, etten koskaan ole luovuttanut. Sitä en vielä tiijä, onko tämä yrittäjyys välillä tyhmyyttä vai hulluutta, mut sen tiijän, et tätä haluan tehä vielä pitkään. Kyllähän tämä työ on myös tuonut elämääni monia ihmisiä ja paljon uusia huippuja ystäviä. Olen myös oppinut paljon: kasvanut kohti aikuisuutta ja oppinut ottamaan vastuuta tekemisistäni. Vaikka ei se nyt varmaan ihan aina päälle päin näy, mut ite tän kantaa ja se on ollu iso kasvun paikka minulle. Olen myös siinä kyllä koko ajan menny eteenpäin ja hyvä näin. Kasvussa yrittäjäksi on tarvittu muitakin ihmisiä kannustamaan ja luomaan uskoa ja opettamaan, miten näitä asioita pitää ja tulisi hoitaa. 
UG:n ensimmäinen muotinäytös Joensuussa.


Ne kyyneleet ja pahat mielet, mitä tän eteen olen joutunut käymään läpi on kannattanut, ja jos se on ollu hinta tähän tilanteeseen, se on todella pieni. Nyt on todella mahtavaa ja asiat menee omalla painollaan. Tottahan toki tähän ei jäädä leijuu, eikä ole aika laskeutua mitenkään laakereille. Tässä yrittäjyydessä ja tällaisen kaupan pitämissä jokainen kuukausi on arvoitus eikä tulevaa voi ennustaa, mut tulevaan voi vaikuttaa todella paljon. Iloinen mieli, todella kova työ, toisten ihmisten arvostaminen ja avun pyytäminen on tärkeää muistaa. Ja mikä tarkeintä, täytyy osata sanoa KIITOS, kun sen aika on. Se on asia, mistä yleensä muistetaan ja se tuo myös hyvää ja iloa muille.


Nyt on siis aika ISOJEN KIITOSTEN. Suurin kiitos isälle ja äitille, jotka on tehnyt tästä totta tukemalla minua ja auttamalla kaikella tavalla. Ilman teijän uskoa ja apua mikään pankki ei miule lainaa olis tähän myöntänyt :) Suuret kiitokset Rose ja Aadolf: ilman teidän ammattitaitoa ja apua tämä firma ei olis näinkään pitkään toiminnassa ollu. On huippua olla teidän ystävä. Suuri kiitos veljelleni Jarille: en koskaan unohda kannustavia sanojasi. Iso kiitos kuuluu myös Rakennus Paasikivi Oy:lle ja siellä Eevalle ja Tapiolle. Kiitos isoista neuvoista ja iso kiitos suuresta avusta.  Suuri kiitos kuuluu myös uusyrityskeskukselle ja siellä Eija Lampiolle, joka on auttanut älyttömän paljon kaikessa firman perustamisasioissa. Kiitos Vastatili. Kirjanpito ei olis ilman teitä millään laillisella mallilla :D Suuret kiitokset Rakvik Oy: hieno liike tuli ja huippuu, kun siula on pakettiauto. Älä koskaan luovu siitä :) Kiitos myös niille muille, jotka oli rakentamassa tätä nykyistä liikettä. Suuret kiitokset yhteistyökumppanit, joiden kanssa on saanut olla tekemisissä. Iso kiitos Relentless, Janne, Sami ja Jone. Huippuja retkiä ja huippua musaa. Suuren suuri käsi Mika ”Hammer” Sormunen. Siinä on mies suurella sydämellä. Iso kiitos kaikille työntekijöille, jotka minulla on ollu. Suuret kiitokset kaikille ystäville: te jotka olette olleet mukana lapsuudesta asti, te jotka ootte tarttunut mukaan nuoruuden seikkailuista ja myös suuri kiitos teille, jotka on tulleet mukaan menoon elämäni aikuisvuosilla. Ilman teitä en olis minä, eikä olis tätä liikettä, joten kiitos, kun olette olemassa. Kiitos kuuluu myös Spartakin sotureille, jotka taitaa vieläkin paidassaan kantaa Ug:n logoa  Kiitos Cremut! Harrastus on ollu todella tärkeä työn vastapainona. Kiitos Outi ja Antti: elämänilonne tuo suurta iloa. Iso kiitos kuuluu myös teille asiakkaat: ilman teitähän tämä liike ei pyöris! Suuri sydän ja iso kiitos Jaana <3

Kaikkea tätä myös on aika juhlia, ja perjantaina 15.11. siihen on mahollisuus. Joensuun keilahalli Cosmicissa järkätään bileet! Siellä on kaikkee kivaa tarjolla klo 19.00 alkaen. Voi keilailla, pelata biljardia, kuunnella hyvää musaa ja osallistua myös arvontoihin. Tulehan sinäkin paikan päälle juhlimaan hyvässä seurassa. Ota myös ystävä mukaan tai tulkaa suurellakin porukalla. Kello 23.00 alkaen on mahollisuus varata keilausta tai biljardia Ug:n piikkiin. Soita Cosmiciin ja sano salasana ”underground”, niin keilaus on sinulle ilmainen! Tapahtuma on K-18 joten valitettavasti nuorimmat asiakkaamme eivät pääse tapahtumaan osallistumaan. Mutta nou hätä Rexi on varannut perjantaiksi liikkeelle sekä Muumi, että Smurffilimsaa :)


Kiitos kaikille! Perjantaina paardit on parhaat!

Suurella rokken roll -asenteella ja sydämellä,
Rex

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Työ tekijäänsä kiittää...

Mitä se nyt sit tarkoittaa? Vanha kansahan nää nykypäivän jutut jo vissin ties keksimällä joka tilanteeseen jonkun lentävän lauseen. Itekin jäin miettimään, mitä tuolla tarkoitetaan ja enpä muuten keksinyt. Onneksi miula on google ja eikun sinne vaan, eli nykykansan kielellä ”KVG” :D (Onkohan tuo kyseinen kehotus joskus niin sanottu vanhan kansan viisaus. No tiijä siitä, mut toivotaan, et on.) Googlesta sit kattelin, miten se työ tekijäänsä kiittää. "Tekijä tuntee tyydytystä hyvin tehdystä työstä." Ahaa, pitäs siis saada mielihyvää siitä, mitä on tehnyt.

Noh, päteekö viisaus enää nykypäivänä? Miten saadaan se työ kiittämään tekijäänsä? Missä on nuoren ihmisen into mennä töihin?

”Ei näistä ole mihinkään ja vittu mitä vätyksiä.”, ”Ei meijän nuoruudessa ollu ja piti tehä töitä!” Aika moni on varmaan kuullu nämä lauseet ja paljon muitakin versioita siitä, mitä pitäs tehä ja mitä pitäs jättää tekemättä, jotta menestyis ja onnistuis. Minä kattelen tätä työntekoa yrittäjän silmillä. Eli olen työntekijä noin 24/7 ja samalla myös työnantaja. Aikasemmin olen myös ollu todella monessa työtehtävässä ihan työntekijänä. Työntekijäpuolelta olen koittanut oppia seuraamalla, miten johtoportaat kohtelevat työntekijöitä. Monesta paikasta sain hienoja ja kullan arvoisia neuvoja ja toisista paikoista opin, etten koskaan kohtele omiani samalla tavalla. Tähän vanha kansa sanois: "Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan". Hitto ne on ollu neroja kyllä.

Yleisen ja sitkeästi elävän ajatuksen mukaan pomo on aina mulkku ja pomon mielestä kaikki työntekijät on täysiä tampioita. Pomo ei ikinä arvosta työntekijöitään ja tekijä ei koskaan arvosta pomoa eikä työtä. Eli ”vituttaahan se kun pomo tienaa ja mun pitää vaan tulla tänne, kun kästetään ja saan  vielä paskaa liksaakin”.  Tylsinä hetkinä työntekijän ois kuitenki hyvä miettii, et siihen työhön on varmaan ollu paljon hakijoita ja työntekijä on siihen valittu niiden monien joukosta. Sen verran varmaan pitäs jaksaa arvostaa valituksi tulemista ja kantaa annettu vastuu, kun on ihan ite työn halunnut. Pomon tulee sitten yrittää olla mahdollisimman hyvä vastuunkantaja, esimies ja johtaja, jotta työntekijä haluais tehdä parhaansa pomon firman eteen. Mikä taktiikka sitten toimii? Pitäiskö pomon olla enempi hyvä jätkä vai kova kurinpitäjä?

Entä jos pomo on kaveri ja antaa vähän siimaa tekijälle? Ei työ kiitä taas, kun se on tekemättä, tai perjantaina ukot häviää pari tuntii aikasemmin viikonlopun viettoon. Tässäkin vertauksena aivan tosi tarina tuttavan arkipäivästä. Kun on mulkku, mikään ei ole hyvin, eikä pomoa todellakaan arvosteta ja työtä vielä vähemmän. Kun heittäytyy kaveriksi ja antaa palkintoja, homma toimii sen viikon, ja sit se muuttuukin jo käytännöksi, et joka kerta voi lähtee aikasemmin. Sit taas joutuu antamaan sanomista, ja kappas, siepä se mulukku pomo oot taas :)

Olen myös seurannu aivan toisenlaista johtamistyyliä tässä jonkun kuukautta ja paikan päällä nähnyt, millasta voi olla työntekijän ja -antajan välinen vuorovaikutus. Aivan huippua ja ihanaa :) Harva pomo arvostaa alaisiaan niin paljon ja sanoo siitä myös ääneen mahdollisimman usein – ja jopa halaa kiitokseksi. Huikeeta myös nähdä, miten työntekijä arvostaa työtään ja pomoa, kun saa kuulla tehneensä hyvin. Luulempa, et siellä työ nimenomaan tekijäänsä kiittää. 

Tottahan toki jokaisella alalla on omat johtamis käytännöt. Pankinjohtajan jokapäiväinen sihteerin halailu ihan vaan kiitoksena J kyllähän siitä iltalehdet kivasti pääsis otsikoimaan. Vois kenkä heiluu sille johtajalle J Tässä tulaan taas mikä on hyvän maun raja. Mikä vilpitöntä ja suotavaa ja missä mennään taas liian pitkälle. Eli maalaisjärki loppuu ja tulee pahaa mieltä muille.

Ei kaikki ole johtajista ja työntekijöistä kiinni. Meidän valtion systeemi vaikuttaa tietysti siihen, ettei töitä arvosteta enää. Systeemissä ois varmaan myös parantamista, mut se ei ole mun homma. Totta kait on ihmeellistä, et kotona makaamalla saa saman melkein, kun työssä käymällä. Missä vika? Tietysti on ihmisiä, jotka oikeesti tarvii kaiken yhteiskunnan avun, mut sit on tää toinen ääripää, joka vois tehä jotain rahansa eteen. Osa tuntuu ajattelevan, et miksi ihmeessä tehä mitään, kun sen saman summan saa tekemättä mitään? Tulee miettineeks, eikö elämälleen halua tehdä jotain ja tuntea ittensä hyödylliseksi?

Ja mistä sit johtuu, et ne, joilla edes on töitä, jaksaa valittaa siitä, ettei töillä tienaa koskaan tarpeeks ja ne jotka tienaa, on mulkkuja? Raha on monessa asiassa se suurin syyllinen ja aiheuttaa kateutta. Mutta miksi pitää olla kateellinen? Minullakin on paljon ystäviä, jotka tienaa todella paljon enemmän kuin mie, mut en mie heille ole todellakaan kateellinen. Pitää muistaa sekin, et ei ne ammattikoulupohjalla nyt nosta sitä korkeeta liksaa. Kyllä sen eteen on paljon opiskeltu ja töitä tehty. Minulla oli myös siihen mahollisuus, mut eipä paljoo koulut kiinnostanut. Mut onneksi kun minua ei kiinnostanu enkä mitään jaksanu, hyvä ystäväni Don Aatu sano, et otappa pää pois persiistä ja tee asioille jotain. Mukaan tarvittiin vielä hyvä fiilis ja ei muuta ku rokken roll :D Tästä on todisteena viimesin kuukausi: loistava fiilis tuottaa tulosta töissä :) Haluisinkin, et minut lopulta muistetaan ihan hyvänä tyyppinä. Eikä joka kerta nyrpistetä nenää, kun meikä paahtaa ökyopelilla pitkin teitä :D Kyllähän se auto kateutta herättää, mut tässä yrittäjyydessä on se etu, et voi noinkin kallista autoa pitää.
Ökyooppelin serkku. Erivärinen, mutta uljas Germaani tämäkin. Köyhät kyykkyyn!


Jokainen tamppaa oman polkunsa, mut muistakaa, et koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämäänsä ja tehä muutoksia. Ja nimenomaan tehä niitä asioita, mitä haluu. Loppupelissähän millään ja kenenkään mielipiteellä ei ole merkitystä. Kerran eletään ja oman elämän herra ollaan. Tehään sitä, mistä ite diggaillaan ja annetaan muitten mussuttaa. Kuitenkin maalaisjärki kädes ja muita kiusaamatta ja tuottamatta pahaa oloa :) Mie koitan tehä töitä ja pyörittää firmaa. Koitan olla hyvä työntekijää kohtaan ja koitan myös muistaa kehua, kun on siihen aihetta. Omasta mielestäni siinä myös jonkun verran olen onnistunut. Totta kait pitää muistaa kehittyä. Aina voi opetella toimimaan paremmin ihmisten ja ittensä kanssa.


Eikun Rokken Roll, ystävät hyvät

T.rex



p.s. Ystäväni Ylikylän Ukon sanoin "se piirtää kellä on liituu" 
Kuvassa Trex, eli tyrannosaurus Rex. Pelottava hähää...

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

-Keep calm and get INKED-



Hei hou ja pitkästä aikaa kuulumisia täältä Jyväskylän sykkeestä. Kesä ja kärpäset meni jo ja eikun lumiukkoja odottelemaan. 

~ ☼☻☺☼ ~

Niinkuin osa teistä jo tietääkin meillä täällä Jyväskylän liikkeessä vierailee välillä tatuoija Kristian Järvimäki eli tuttavallisemmin Krisu. Pohojanmaan karpaasi on siis kotoisin Seinäjoelta jossa tekee leimaa myös vierailevana tatuoijana. Uusimpana kiinnityksenä voisi mainita Tampereen Putka Tattoon johon Krisu pääsi vakituiseksi - ONNEA siittä! - mutta nou hätä toverit ! Krisu aikoo vierailla meillä myös jatkossakin aina kun karpaasilta tyhjää tilaa kalenterista löytyy.


Krisun vahvuudeksi voisi mainita realistiset- ja muotokuvat vaikkakin myös muut tyylisuunnat hoituvat erinomaisesti. Tässä hieman kuvamateriaalia viimekertaisesta vierailusta ja hakatuista kuvista.





Krisu ja uhri Jesse.



 Ei se satu !




 Lehtiä ja simmua.

 Aiheita ja tyylejä tatuointeihin on rajaton määrä niinkuin on myös persoonia ja ihmisiä. Jokainen valitsee henkilökohtaisen kuvan joko merkityksen vuoksi tai koska kuva on siisti ! Onkin mielenkiintoista seurata sivusta millaisen kuvan kukakin valitsee ja kuinka Krisu asiakkaan toiveen toteuttaa. Esimerkiksi itse henkilökohtaisesti olen halunnut ikuistaa ihooni henkilöitä/asioita fantasia- ja kauhumaailmasta. 


 Millaisen kuvan tai tarinan sinä toisit mukanasi?



Tässä teille kaikille hieno asenne elämään Nooran sanoin.

Krisun aikatauluja voi tiedustella suoraan liikkeestä ja niinkuin 
pohojanmaalaisittain sanotaan:  

 "Hyvää yritetähän mutta priimaa pakkaa tulemahan!"


~ Maaru ~

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Long time no hear

Hell jeah

Onkin tärähtänyt tovi viime plokista. Mietityttää oikein että onko joku ollut laiska? vastaus:On

No mutta nyt kun tällainen äkillinen reippaus on iskenyt niin käytetäänpä mielenhäiriötä hyväksi ja kirjotellaan jotain.

Kesä siis meni ja kohta on metri lunta, ihan saatanan kylmä ja Bonarina pimeetä. Ensin sitä on onneks vaihe missä tulee räntää ja on ihan perkeleen pimeetä, kun ei oo sitä lunta mikä tois vähän valoo. Onneksi sitä nyt ei kestä kun puolisen vuotta...


Rosen kanssa ollaan oltu fiksuja ja lähettiin Aasiaan, tarkemmin Bangkokiin, jossa ollaan nyt talven yli. Hassua kun pikkukylän asukeilla on yhtä-äkkiä 10 miljoonaa naapuria. Täältä käsin kun pystyy tekeen nettikaupan ylläpitoa ja vaikka Jenkeistä ja Euroopasta tuleekin iso osa tavarasta, on myös täällä paljon hienoa tavaraa tarjolla ja sen verran voin paljastaa että hienoja hankintoja onkin jo tehty.



Bangkokin toimistolta näkymiä ;)


Mitään varsinaista asiaa en keksi, mutta tänään naamakirjaa tarkastellessani mietin että mikä noilla meidän kauppiailla on noiden lemmikkien kanssa. Maarulla on nimittäin uusi lemmikki Nimeltä Megatron ja vaikkei se olekaan iso, on se mielestäni erittäin pelottava ilmestys.

Eiks oo pelottava?

Susirajan Cowboy Rexillä taasen on Lisko ja Saatanan iso käärme, monta metriä pitkä, en tiedä mikä, muttei ainakaan kyy tai rantakäärme. Sen nimi on Koljonen. Kesällä käytiin Rexin kanssa vähän eräillä turkulaisilla kaupunkifestareilla, nimee en nyt mainitse mutta liittyy laituriin. Siellä järjestäjä oli hommistaan NIIN pihalla ettei mitään järkee järjestäjän sekoilusta vois tilittää enemmänkin mutta en vaan jaksa... Päätin kyllä etten mene ikinä enää turkuun sen verran vi****i.


Niin takas aiheeseen, sillävälin kun minä (Aadolf), Reksi ja Joy of Welding oltiin turussa, oli Koljonen karannut terraariostaan ja pistänyt olohuoneen remonttiin, ilmeisesti oli kiivennyt jopa kirjahyllyn päälle ja repinyt katosta lampun. Siinä vähän rokkenrollii... Kai se Rexi on meinannu et kun Slashilläkin on käärmeitä niin silläkin pitää olla. Ainoo et Rexi on basisti ja Slash on kitaristi... Ja toinen on tunnettu muusikko? Mutta kumpi?


Kesällä pidettiin Rosen kanssa juhlat ennenkun lähettiin ja vaikka itse sanonkin oli hyvät juhlat. Oli todella kova rokkenrollpändi, todella kovia vieraita, hyvää ruokaa, paljon juomaa ja jopa tulishow... Silti kaikki hengissä ja mitään ei palanut. Laitan pari kuvaa niistä tähän, ne on kesäisiä niitä on kiva kattella nyt kun on jo syksy.

Pullaa oli...


Silmiä syötiin...


Tästä ei maisema parane.


Näyttävä show ihmiset tykkäs ja mitään ei palanut!


Lupaamme kirjoittaa plokia ahkerammin taas jatkossa...


Rokkenroll


Aadolf

Ps. vaikka on kylymä ja pimmeetä kannattaa piristää itteensä (ja muita) shoppailemalla UG:ssä ja ottamalla vaikka uusi lävistys. Netissä ja liikkeissä paljon hienoo kamaa, millos oot viimeksi käynyt?
(Meniköhän skidisti mainoksen puolelle HÄ?, sori siitä)

PPS: Mä (Rose) tarkastin kieliasun ja kerroin et turku pitäs kirjottaa isolla kirjaimilla, mutta Adolf on sitä mieltä, ettei turku ansaitse edes isoo alkukirjainta, kun on jääny niin paskan maku tuosta paikasta!Asiakkaamme sieltä ovat kuitenkin ihan huippuja!

torstai 8. elokuuta 2013

Susirajan Harkkari Jenni

Jenni
Automaalariks valmistumisen jälkeen oli "oma juttu" vähän hakusessa
ja tuli kokeiltua jos jonkinlaista tehtävää, kierrettyä todella
monta paikkaa sekä kurssia melkein epätoivon partaalla.
Viimesimmällä kurssilla puhuttiin lapsuuden haaveammateista ja siinä
rytäkässä totesin kuinka halusin teininä lävistäjäksi.
Kurssikaveri huusi jotta oonko nähny Undergroundin ilmotuksen, just
oisit siihen omias. Käyhän kattomassa heti kun kerkeet!

En pitkään pyöritelly peukaloita ja soitin samana aamuna sopien
haastatteluajan samalle päivälle. Kun haastattelun aika koitti marssin
reippaana tyttönä paikalle ja hoidettiinkin porinat kivasti Rexin kans
pois alta. Seuraavana päivänä Rexi soitti ja kertoi että haluis mut
töihin. Voi jukupetteri mikä fiilis!

Ensimmäiset pari viikkoa meni valehtelematta pyöriessä ja tutustuessa
liikkeen tapoihin ja asiakaskuntaan. Aloin myös seurata lävistämistä
heti ensimmäisistä päivistä lähtien kiinnostuneena. Kolmannella
viikolla päästiinkin ilostuttamaan ihmisiä Ilosaarirokkiin varsin
energisellä miehityksellä ja jouduinkin aikamoiseen testiin heti ensi
sekunneista lähtien. Hermot ja mielenterveys on tallella
lingottamisesta huolimatta, ei ne työtoverit päässeet musta niin
helposti eroon! Ei muuten lähteny ko Annikki Tähti!

Rokin räimeessä päätettiin järjestää lävistyskoulutus
rokkailujen jälkeiseksi viikonlopuksi. Sovittiin, että varataan hyvin
aikaa jokaiseen lävistykseen, että voidaan kattoa siihen kuuluvat
perusasiat ja välineet rauhassa. Vaikka mullakin on turpa täynnä jos
jonkinmoista korua, ei itse lävistysprosessi ollu laisinkaan tuttu. 
Kai sitä on ollu sitte silmät kiinni aina sillä kriittisellä hetkellä.

Rustolävistys päätyi meikäläisen ensimmäiseksi 
omin kätösin tehdyksi lävistykseksi, ja sitä jännitinkin reilusti. 
Kaikki meni hyvin niin lävistäjän kuin lävistettävän osalta 
ja asiakas poistuikin tyytyväisenä. Rustonjälkeen peruskorviksen 
tekeminen oli helpompaa ja se kävi jo vähemmällä jännityksellä.
Eka lävistys
Nenälävistyksen teon koin hiukan hankalaksi pienen työskentelytilan takia. Sierain kun ei ole se suurin tila. Lyhyen opetustuokion jälkeen lävistettiin ja jälleen asiakas oli tyytyväinen. Traguksiakin tuli tehtyä parisen kappaletta, vaikka meinasin jänistää lävistystilan ahtauden takia. Hommahan sujui kuitenkin kuin rasvattu, ja tekemällä oppii lävistämään ahtaitakin kohtia. Napa-, huuli- ja kulmalävistyksetkin tuli tehtyä koulutuksen tiimellyksessä. Muutaman kulmalävistyksen jouduin valitettavasti jälkeenpäin pahoitellen hylkäämään oman epävarmuuden takia, mutta nyt varmuus jo onneksi löytyy. Ja oonkin kivenkovaa sitä mieltä tämän ammatin nojalla, että on parempi olla liian varma kun epävarma! Lävistäminen tuntui aluksi oudolta, mutta nyt siihen tottuneena luontevalta. Kommervenkeiltä ei vältytty ja hymy suunpielissä niistä on opittu. En kyllä vaihtaisi päivääkään pois, taidan olla lähempänä sitä omaa juttua kuin tajusinkaan. On se vaan huippua! Nyt mulla alkaakin peruslävistykset jo hoitua muutamaa lukuunottamatta ja niiden opetusta odotankin innolla! Meidän Rexillä oli reippaan räväkkä ote kouluttamiseen ja näyttikin kädestä pitäen, kuinka välineitä käytetään oikein jos jokin askarrutti. Uskallan pyytää apua kun sitä tarvitsen, asiassa kun asiassa, ja sitä myös saan. Iso kiitos Rexille kärsivällisyydestä! :--)

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Iloa Saaressa!!




Karavaani taiteili tällä kertaa susirajan cowboyn eli Rexin kotikonnuille Joensuun Ilosaarirokkiin. Oma matkamme alkoi klo 6 aamulla ja liikenteeseen päästiin 8 pintaan. 

Let's menox

Rexi oli Joensuun päässä hoitamassa valmisteluja reippaana. Joensuuhun oli mukava saapua kun Rexi oli levännyt koitosta varten ja valmistellut kaikki asiat valmiiksi,joten oli helppo alkaa osaston pystytykseen.

Meillä oli melko iso osasto ja työntekijöitäkin oli kaikkiaan osastolla 4 ja siinä ei ollut yhtään liikaa. 







Uutena  oli Joensuun uusi vahvistus Jenni, joka joutui heti ihan maksimaaliseen testiin kun joutui olemaan seurassamme koko viikonlopun. 

Motörheadphönes




Annikki Tähti

Koitettiin jopa ampua Jenni lingolla taivaalle, mut ei se saatana luovuttanut vaan seuraavana päivänä oli reippaana rivissä.


video 

 Videon laatu ei ole paras mahdollinen, mutta itse suoritus oli täydellinen.


Tällä viikolla Jennillä alkaakin lävärikoulutus ja varmaan saadaan hänestä hyvä vahvistus UG:n riveihin. Rexi paino reikää kolme päivää ihan hulluna ja mikäs sitä levänneenä oli painaa. Me muut myytiin parhaamme mukaan ja kaikki meni kyllä hyvin, päivät oli pitkiä mutta homma toimi ja asiakkaat oli mukavia. Yhtään kunnon känniääliötä tai sekopäätä ei osunut tontille... Noh ens kerralla sitten? Ei vais ei kai se nyt niin väliks hyvä näin...

Festarimuotia a la Iloa Saaressa


Maanantaina meillä oli vielä kaksi reipasta tyttöä auttamassa osaston purkamisessa ja iso kiitos heille, Rose hoiteli bisneksiä keskustassa kun nettikin toimi ekaa kertaa kolmeen päivään.



Ens viikonloppuna ollaan Savo Vintagessa, joka viimevuoden perusteella on hieno tapahtuma ja ollaan nyt täräytetty iso osasto ja kampetta on todella paljon. Jopa pari uutuusjuttua on tulossa... Rexin kans suunnataan DBTL:n seuraavalla viikolla...



Aadolf