sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Unelmat toteutuu kun vain uskoo itseensä – voittajan kuulumisia

Ehkä on ihan hyvä, että kirjoitan voittajan tunnelmista vasta näin 2 viikkoa voiton jälkeen. Elin monta päivää jossain ihmeellisessä hämmennystilassa, enkä millään meinannut sisäistää tapahtunutta. Viikonloppu Pieksämäellä 15.–17.7. oli jotain käsittämättömän upeaa ja sain sieltä mukaani suuren kasan hienoja muistoja sekä tietenkin Underground Model 2016 tittelin.


Kuva Big Wheels-tapahtumasta. Sassy ’58 Cadillacin ratissa. Kuva: S.Hartikainen Photos. Paita: Underground Store & Piercing studio.


En ollut kisan aikana hirveästi miettinyt voittamista tai edes häviämistä. Halusin vain nauttia kisasta ja pitää hauskaa, oli lopputulos mikä tahansa. Tiesin, että jokainen kisassa mukana ollut tyttö olisi voiton ansainnut, joten miksi tuhlaisin aikaani voittajan murehtimiseen. Kyllä voittamisen mahdollisuus piipahti hetkellisesti silloin tällöin päässäni ja mietin esimerkiksi, että mitä kaikkea voittaminen muuttaisi (lähinnä aikataulullisesti), koska pitihän sitä joku sotasuunnitelma tulevaa syksyä varten hahmotella tällaisen mahdollisuuden varalta. Kun seisoimme Veturitallin lavalla lauantaina 16.7., päässäni ei liikkunut oikeastaan mitään. Olin onnellinen saadessani jakaa lavan kaikkien ihanien naisten kanssa, joihin minulla oli ollut suuri ilo tutustua. Koko lauantaipäivä Big Wheels-tapahtumassa oli täynnä hienoja uusia kokemuksia ja hauskaa yhdessäoloa. Meille kehittyi mahtava yhteishenki eikä tylsiä hetkiä ollut lainkaan. Kannustimme toinen toisiamme niin meikkien, hiusten ja lavashown rakentamisen kanssa.


Hulluttelevat UGM-finalistit juuri ennen lavashowta. Kuva: S.Hartikainen Photos Vas. Miss Sassy Fierce, Mirella, Lady RedLav Muffin, Lady Cube, Jenna aka Demonia Vendetta, Rose Caroline. Meidän vaatteet: Underground Store & Piercing studio.


Voittajaa julkistettaessa kilpasiskoni Jenna tokaisi vieressäni ”valmistaudu hakemaan palkintoa”, muistan miten vaan vastasin jotain ”höpöhöpö!” tyylistä ja ajattelin, että mitä se siinä nyt oikein höpisee. Kuitenkin hetken kuluttua mikrofonista kantautui Minnien lausumana nimeni ja hämmennyin aivan täysin. Hetken ajattelin kuulleeni täysin väärin enkä kehdannut heti liikahtaa. Hämmennyksen jälkeen mukaan astui valtava riemu. Poistuttuani lavalta tunsin olevani veltto mato, koska kaikki se jännitys ja stressi poistui ja tuntui, ettei jalkani enää kantaneet. En pystynyt kuin hymyilemään pällinä, ottamaan kilpasiskojen ja järjestäjien halauksia ja onnitteluja vastaan. Olin väsynyt, mutta hemmetin onnellinen.


Voittajat: Bändien suosikki tyttö Rose Caroline, voittaja Miss Sassy Fierce, Yleisön suosikki Lady RedLav Muffin. Kuva: S.Hartikainen Photos

Sunnuntaina hyvästeltyäni kaikki ihanat ihmiset haikein mielin, istuin junaan kohti Poria. Monta tuntia vain istuin ja tuijotin ulos. Päässä vilisi miljoona asiaa, mutta yhdestäkään ajatuksesta en saanut otetta. En saanut nukuttua vaikka kuinka väsytti. Yritin sisäistää kaikkea tapahtunutta, mutta en siihen kyennyt. Päästyäni Poriin juhlimme poikaystäväni ja ystävien kanssa voittoani, mutta ikävä kyllä arki pukkasi päälle ja aikainen nukkumaan meno oli pakollinen. Maanantaina kun koitti jälleen työnteko.

No mitäs seuraavaksi sitten on luvassa? Olen tässä voiton jälkeen yrittänyt luoda uusia kontakteja, markkinoida itseäni sekä suunnitella tulevaa vuotta niin malleilun, burleskin kuin oman elämän kannalta. Syksystä tulee kiireinen, mutta erittäin jännä ja odotan sitä jo innolla! Luvassa on mm. tfcd-kuvauksia, kalenterikuvaukset, Underground Storen kuvaukset, voittokuvaukseni S.Hartikaisen kanssa ja mahtuuhan syksyyn vähän burleskiakin. Esiinnymme ryhmämme Machina Electrican kanssa lokakuun 15. päivä Hämeenlinnassa Misty Venetian Masquerade-burleski-iltamassa (https://www.facebook.com/events/1108919952512936/). Kovasti yritän myös keretä sooloani kyhäämään kasaan, jotta näkisitte Sassyn ihan yksinään, omassa elementissään lavalla.

Tässä kohtaa haluan kiittää kaikkia Underground Model-kilpailun järjestäjiä ja yhteistyötahoja, erityisesti Underground Storea ja Boom Boom Kittensejä. Sekä unohtamatta aivan ihania kilpasiskojani; kiitos teille tästä kisasta ja pysytään yhteyksissä! Meillä oli niin hieno yhteishenki, että odotan innolla jälleennäkemistä! Haluan tietenkin myös kiittää omia rakkaitani, jotka ovat olleet tukena ja turvana koko kilpailun ajan (ja tulevat olemaan tukena kaikessa tulevassa myllerryksessä). Ehkä hieman lässynlässyä sanoa, mutta mä en ole koskaan ollut näin onnellinen.


Toissapäiväinen instagram-päivityskuva tekstillä: ”Looking at my life like ”daamnn I like this shit”. Fiilis on ja
pysyy. 


Kuulumisiani tullaan varmasti kuulemaan tätä kautta, mutta minua voi seurata myös Facebookissa: https://www.facebook.com/misssassyfierce/  sekä Instagramissa: https://www.instagram.com/miss_sassyfierce/
Toivotan kaikille oikein nautinnollista loppukesää ja muistakaa: uskalla olla oma itsesi, sillä pääsee jo pitkälle!

Rakkaudella Miss Sassy Fierce
  




sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

#kesänparasviikonloppu


Ilosaarirock, tuo kesän parhaaksi festariksi mainostettu tapahtuma. Siellä sitä taas oltiin mukana ja hauskaa oli. Alussa tietysti kaikki hommat meni metsään aivan täydellisesti, ja mieleen hiipi kysymys ”Jumalani, Jumalani, miksi minua juuri nyt pitää kiusata?”


Ennakkovalmistelut meni todella niin kuin meni, kun aloitin ne taas ”hyvissä ajoin”. Pari viikkoa siirtelin tekemättömiä töitäni huomiselle, koska ”noi kerkee vielä huomenna”. Jossain välissä ollaansiinä tilanteessa, ettei niitä kerkee enää huomenna ja on aika alkaa tekemään jotain. 

Tilasin uuden teltan, ja tilaus menikin vallan helposti. Puhelin käteen, ja teltta oli kohta postissa. Sit aattelin tilata muutaman uuden lipun telttojen luokse, missä näkyy kivasti firman logot. Kolme päivää kirjeenvaihtoa Viroon, ja liput postiin. Muuten meni hyvin, mut ne tuli puoli viikkoa myöhässä. Eli ei ne kerenny sinne rokkiin, minne olin ajatellu. Noh, mut eipä se mitään - mennään vanhoilla banderolleilla.

Perjantaina lähdin tomerana uuden teltan kanssa pelipaikoille, ja eikun kokoaminen käyntiin. Noin puoli tuntia ja älytön määrä kirosanoja ei auttanut, kun piti todeta teltassa olevan aivan väärä katto. Eli tilasin itelle 3x6 metrin teltan, ja runko olikin oikee, mut katto oli 4x6 elikä aikalailla liian iso.

Aikansa ympyrää kävellessä ja puhelimella soittaessa teltta löyty Pieksämäeltä, joten eikun Rellun keula kohti Pieksämäkeä.  Perjantaipäivä, tai oikeestaan ilta, menikin sit kurvaillessa autolla uutta telttaa hakiessa. Noh, eipä mittään. Teltta kyytiin, takas kotia ja sauna päälle.



Lauantaina kun herää kuuden aikaan, ja lähtee siitä sikäli pelipeikoille kokoamaan telttaa kaatosateeseen, antaa se sellasen onnistumisen fiiliksen. Taisin jopa ääneen tokasta, etten tule enää koskaan tänne. Noh, mut teltat saatiin kasaan ja kamat telttoihin. Vielä kun laittoi kuivaa päälle ja sai aamupalaa, niin alkoi se aurinkokin paistaa. Itselle piti toistella, että kyllä tää tästä.



Kyllähän se siitä sit lähti.  Petra jäi ulkoteltalle lävistää ja Jaana toimi siellä apulaisena. Mie olin sisällä toisen Jaanan kanssa. Porukkaa oli oikein kivasti ja sade lakkas myös iltapäivästä kiusaamasta rokkikansaa. Sanna piti liikettä auki kolmeen asti ja hiipi siitä sit auttamaan meitä teltoille. Porukkaa oli kyllä kivasti koko lauantaipäivän ja -yön.



Sunnuntainahan olikin aivan mahtava keli ja aurinko paisto koko päivän. Myö tultiin teltoille noin kahentoista aikaan ja siitä se porukka alkokin taas reikää samaan. Eniten tehtiin kyllä nännejä ja korvaan erilaisia lävistyksiä. Kysytyin lävistys on tietty Prinssi Albert. Mikä siinä onkin niin hauskaa? Isot miehetkin hihittelee ja kehuvat, miten albertit otetaan, jos vaan teet. En mie niitä rokissa kyllä tee, mut ehkä joskus yllätän ja teenkin pari. Siinäpä sit naureskellaan ihan porukalla.



Hienoa oli kyllä nähdä, miten paljon oli taas Ilosaari koonnu porukkaa yhteen, vaikka ennakkoon artistit herättivätkin ison epäilyksen ja moni ilmoitti, ettei tule. Tuiskun Antti veti sellasen keikan, ettei toista ihan heti nähdä. Pakko nostaa miehelle hattua. Ei moni saa koko Laulurinnettä tanssimaan samaan biittiin noinkin innolla 

Meidän puolesta homma toimi todella hyvin ja eipä loppujen lopuksi ole valittamista. Iso kiitos Ilosaarelle ja sen järjestäjille ja muille henkilöille, ketkä tekee tapahtumaa. Iso kiitos mun tiimille, ketkä jakso yötä myöten palvella asiakkaita. Kiitos asiakkaille - etenkin niille, teille jotka joka vuosi palaatte Rokissa meidän asiakkaaksi! Ison iso kiitos myös ystäville ja tutuille, jotka kävi moikkaa teltalla. Oli kiva nähdä 

 T.Rex

Ps: Ehdittiin myös Poke-jahtiin



keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Honeydew Dearies

Hei kaikki!

Me ollaan Honeydew Deariesin naiset Cece Bombshell ja Shirley So Sweet. Shirley So sweet nimen takana on Pohjois-Pohjanmaalainen 27-vuotias Siiri ja Cece Bombshell nimen takana toimii 26-vuotias Cecilia Keski-Pohjanmaalta. Me olemme kaksi pin-up tyttöstä, jotka ovat juuri astumassa jännittävään burleskin maailmaan duona. Kirjoittelemme nyt blogiin ensimmäistä kertaa, joten ajattelimme kertoa vähän itsestämme, kuinka me itse ajauduimme tähän elämäntapaan.


Kuva: Tiia Myllykangas


Meillä on se ero, että Shirley ajautui tähän kulttuuriin vähän sattuman kautta. Oleme molemmat pikku paikkakuntalaisia, jossa herkästi ihmiset tuntuu katsovat melko kieroon, kun pukeudut tai teet jotakin erilaista. Joten helpompaa on ollut sulautua massaan. Cece tutustui fiftari-kulttuuriin jo lapsena isänsä kautta ja on jo salaa pikkutytöstä lähtien haaveillut siitä, että kunpa hän olisi elänyt ennen vanhaan ja voinut olla pin-up tyttö. Hänen isänsä oli nuorena rockabilly henkinen jenkkiautojen rakentaja, jonka kautta tuli jokapäiväiseen elämään rockabilly musiikki, jenkkiautot ja muun muassa Marilyn Monroe, joka kuuluukin yhteen Cecen suurimmista idoleista, vaikka kliseiseltä se kuulostaakin. Isänsä kautta Cece rakastui kauniisti huoliteltuihin ihmisiin, musiikkiin, pin-up tyttöihin ja nopeisiin autoihin. Shirley löysi intohimonsa pin-uppiin vanhingossa youtube-videoiden kautta, opetellen meikkejä ja kampauksia, joita hän kokeilikin kotona huvikseen ennen kuin uskaltautui lähteä ihmisten ilmoille sen näköisenä. Sitten jossain vaiheessa aikuisiän kynnyksellä me molemmat pikku hiljaa uskaltauduimme hankkimaan vaatekaappiimme enemmän oikeanlaisia vaatteita, rohkaistumme seuraamaan omaa intohimoamme sen sijaan, että seuraisimme muita ja heidän mielipiteitään ja sen mukana myös opimme tekemään paremmin kampauksia ja meikkejä. Toki Cecelle Shirley on kyllä se ihka aito tukkataituri.


Kuva: Tiia Myllykangas

Aluksi oli todella pelottavaa näyttää erilaiselta. Se rajoittui ensin viikonloppuihin, tapahtumiin ja sitten pikku hiljaa, kun ulkonäkö oli huolitellumpi ja vaatekaappi kehittyi, tuli siitä myös ihan arkityyli. Kehujen myötä tuli enemmän rohkeuttakin pukeutua ja ystävämme sekä tuttavamme alkoivat puhua siitä, että hae mukaan kisoihin. Tässä vaiheessa pitikin sitten keksiä se oma nimi. Serkun kanssa Shirley keksi Shirley So Sweetin, joka kuvasi hänen luonnettaan ja tyttömäisen värikästä pukeutumistyliään. Cece Bombshell nimi tuli jo aiemmin, kun Cece teki jo mallinhommia mallitoimiston alaisena hetkellisesti. Nimi tuli siitä, että hänen äitinsä aina kutsui häntä Ceceksi. Sana Bombshell taas tuntui päivänselvältä asialta, kun ystäväpiirissä aina vitsailtiin siitä, miten Cecen rinnat olivat aina tiellä. 


Kuva: Tiia Myllykangas

Satuimme molemmat hakemaan Pin-Up Finlandin kilpailuun vuonna 2014 ja pääsimme molemmat finaaliin. Sitä kautta tutustuimme ja se oli oikea onnenpotku! Löysimme toisistamme oikean sielunsiskon, joka jakaa saman pakkomielteen ihaniin vaatteisiin ja asusteisiin (meillä on ehkä pieni shoppailuongelma, oikeasti) ja meillä on sama ongelma, että ukot eivät jaksa kuunnella hehkutustamme eivätkä ymmärrä, miten meidän vaatekaappiimme ei mahdu kaikki ihanuudet. Shirley harrastaa myös paljon askartelua ja hänen askartelukamppeensa ovatkin monesti aivan levällään pitkin kämppää. Cece harrastaa musiikkia ja tanssia. Yhdessä löysimme yhtenäisen linjan ja kiinnostuksen kohteen. Me rakastamme esiintyä, kulkea kuvauksissa ja tapahtumissa. Toimia, tehdö asioita ja unelmista totta. Ja näin me huomasimme, että toimimme hyvin yhdessä. Näin meistä tuli Honeydew Dearies.

Koko tämän kokemuksen ja elämäntavan kautta olemme löytäneet toistemme lisäksi myös uskomattomia samanhenkisiä ystäviä ja melkeinpä päivittäin sitä vieläkin tapaa ja tutustuu uusiin upeisiin ihmisiin, jotka jakavat meidän intohimomme tämän elämäntavan parissa.Näistä kokemuksista, tunnelmista ja touhoista tulemme kirjoittelemaan teille myös jatkossa.

Cece & Shirley